Onpa siitä vierähtänyt aikaa, kun olen viimeksi tänne kirjoitellut. Rehellisesti sanottuna, aikaa ei ole jäänyt oikeastaan mihinkään ylimääräiseen ja nytkin pitäisi olla jo nukkumassa. Kuitenkin ajattelin nyt jotakin kirjotella, lähinnä vaikka sitten itselleni muistiin tai muuten vain yleiseen jakoon.

Olen kokenut viime aikoina ja viime päivinäkin paljon Jumalan läsnäoloa ja rakkautta minua kohtaan. Lisäksi olen saanut erilaisia ajatuksia mieleeni, jotka ovat rohkaisseet ja ohjanneet jälleen eteenpäin elämän tiellä.

Ensiksikin, olen nyt rehellinen, eräs pitkäaikainen (siis jo useamman vuoden kestänyt) ongelmani/kaipaukseni/kipuiluni on ollut miehen löytäminen :D Hahhaa! Nii-in. Mutta valitettavasti tuo on totta. Vaikkei kukaan, ei yksikään tuttavani ja ystäväni luule tuon olleen minulle ongelma. Kaikki pitävät meikäläistä yleisesti onnellisena sinkkuna, joka ei osaa kaivata ketään rinnalleen jne. Joka tapauksessa olen jo pitkään kinunnut taivaan Isältä itselleni poikaystävää, miestä, puolisoa..... Olisihan semmoinen mukava, yksinäisyys kertakaikkiaan korpeaa. Lisäksi sydämen pohjia asti viilaisee, kun näen silloin tällöin onnellisia äitejä pienten lastensa kanssa. Voi kunpa minäkin joskus...

Aivan viimepäivinä olen kuitenkin ymmärtänyt, että taivaan Isän aikatauluihin ei minulla ole paljoa vaikuttamista tässä asiassa. Toki toivon ja rukoilen edelleen (lähesolkoon päivittäin), että joku kävelisi vastaan ja veisi jalat alta kerta kaikkiaan! Mutta olen myös yrittänyt kaikin tavoin jättää tämän ongelman Herralle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan", sanoo Matteus 6:33. Minun tulisi siis ensisijaisena pitää edelleen oma Jumalanpalvelukseni ja rakkaus Isääni kohtaan - ei etsintäyrityksiä miesten perään hullunkiilto silmissä ;)

No niin, tämä oli nyt henkilökohtaisin paljastus pitkään aikaan. Mutta luulempa monien muiden kärsivän samoista asioista, joten meitähän on veneessä monta.

Muitakin asioita on mielessäni viimeaikoina pyörinyt, mutta niistä joskus myöhemmin.



Ja btw, en kuuntele Mikko Alataloa otsikosta huolimatta :D