Kesä tuntuu vilisevän silmissä, mistään ei ehdi ottaa otetta ja asiat jäävät puolitiehen. Siltä tuntui minusta ennen tätä viikkoa. Loma. Huh huh, kyllä sitä ehtikin jo odotella. Olen vihdoinkin ehtinyt rentoutua, vaikkakin fyysisesti viikko on ollut rankempi pitkiin aikoihin. Joka tapauksessa paljon asioita on ehtinyt tapahtua elämässä ja mikä parasta, muutokset ovat johtaneet ainoastaan parempaan suuntaan.

Aivan viime päivinä olen jälleen hämmästyttänyt itseni (ja varmasti myös Jumalan) oivalluksillani, jotka onneksi ovat toki rakkaan Isän antamia. En varmasti yksin olisi näitä asioita pystynyt käsittelemään ja ymmärtämään, mutta mikäpä sen mukavampaa kuin tuo voimallinen, yliluonnollinen apu!

Olen pitkään pakoillut Jumalaa eräässä palvelutehtävässä, puhun nyt seurakunnassa säestämisestä. Olen kotiseurakunnassani jo pitkään kieltäytynyt ja karttanut tuota tehtävää, vaikka sydämessäni tiesin sen kaiken aikaa oikeaksi. Tilanne on siis suoraan verrannollinen Joonan seikkailuihin. Nyt sinä, joka et Joonaa tunne, otappa raamattu kauniiseen käteesi/etsi internetistä kertomus Joonasta, jossa hän karkaa Tarsiiseen vievään laivaan ja pakenee Jumalalta saamaansa tehtävää. Matkahan ei hyvin pääty, sen tiedämme. Joona löytää itsensä kalan vatsasta, katuu ja lopulta hän joka tapauksessa tekee tuon tehtävän, jonka Jumala hänelle alun perin oli suunnitellut.

Näin kävi täsmälleen myös omalla kohdallani. Kauan, todella kauan, ehdin olla pakomatkalla. Kenties olin vielä jääräpäisempi kuin Joona. Joka tapauksessa paha olo kasvoi sisälläni sitä mukaa, mitä pidempää sakkorinkiä kiersin. Kyllähän minä tiesin, ettei Jumalaa auta pakoilla, mutta toisaalta oma ylpeys, edellä mainitsemani jääräpäisyys ja itsesääli ajoivat minut tuohon noidankehään. Pakenin Jumalaa omalla matkallani kohti Tarsiita. Kerta toisensa jälkeen kieltäydyin palvelemasta, soittamasta, ja toisinaan myös konkreettisesti pakenin paikalta, kun H-hetki koitti - niin noloa kuin sitä onkin myöntää. Näihinkin oli tietysti omat syynsä ja kyllähän paholainen osaa löytää tiensä ja käyttää ihmisiä apunaan, kun joku on heikoilla itsensä kanssa..

Lopulta ymmärsin yskän. Olin kaikki nämä vuodet ollut katkeroitunut, itsesäälin valtaama, omalle matkalleen eksynyt riepu. Tunsin itseni kuivaksi kuin männyn käpy erämaassa. Uskonelämäni oli täysin jumissa. Pikkuhiljaa Jumala onneksi raotti minulle oveaan ja aloin ymmärtää, että minun pitäisi antaa Hänelle hallintavalta koko elämäni suhteen. Ei riitä, että lupailen kauniita uuden vuoden lupauksia ja heti seuraavana päivänä perun kaiken. Jumalalle luvatessa täytyy olla tosissaan.

Kerran jos toisenkin autolla ajellessani lauloin laulua "Ottaos Herra mun käteni heikot, suo niiden palvella sua.." Jos et tunne laulua, etsi sanat vaikka netistä, luulisin niiden löytyvän sieltä. Kyyneleet valuivat poskillani useamman kerran, kun kävin omaa taisteluani. Luvatako Herralle hallintavalta myös tällä palvelutehtävän alueella. Se tarkoittaisi sitä, että koko vuosien taisteluni ja pakomatkani olisi turha. Löytäisin itseni pisteestä, josta olin aikoinaan karkuun lähtenyt.

Tänään (tai oikeastaan eilen, nythän kello näyttää jo vaikka mitä) minua sitten pyydettiin säestämään seurakuntaa. Niskakarvat pystyssä ja kädet hioten mutisin suostumuksen, vaikka todellisuudessani sydämessäni läikkyi jo ilo. Olisiko Jumalalla sittenkin minulle käyttöä? Nyt aion käyttää tuota lahjaani Taivaan Isää palvellakseni, enkä epäile enää hetkeäkään. Sanokoon ihmiset mitä sanovat ja naurakoon maailma. Tiedän, että Isä rakastaa minua eikä jätä koskaan pulaan.

"No guilt in life, no fear in death
This is the power of Christ in me
From a life's first cry to final breath
Jesus commands my destiny

No power of hell, no scheme of man
Could ever pluck me from His hand
'Til He returns or calls me home
Here in the power of Christ I stand"

Kiitos, että suuren rakkautesi tähden kaikki tämä on mahdollista minunkin kohdallani. Ei syyllisyyttä eikä pelkoa. Mikä vapauttava tunne. Kiitos, että pidät minut lähelläsi. Eihän mikään tässä maailmassa - ei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys - voi erottaa minua rakkaudestasi.

"There in the ground His body lay
Light of the world by darkness slain
Then bursting forth in glorious Day
Up from the grave He rose again

And as He stands in victory
Sin's curse has lost its grip on me
For I am His and He is mine
Bought with the precious blood of Christ"

Millaista se on mahtanut olla tuona päivänä? Kun naiset haudalle mennessään näkevät enkelin haudan ovella. Kun Jeesus ilmestyy Marialle puutarhassa. Kun Jeesuksen seuraajat todella ymmärtävät, että Jeesus on noussut kuolleista.
Kiitos Isä, että rakastit meitä niin paljon. Annoit oman poikasi, jottei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Kiitos!

"In Christ alone, who took on flesh
Fullness of God in helpless Babe
This gift of love and righteousness
Scorned by the ones He came to save

'Til on that cross as Jesus died
The wrath of God was satisfied
For every sin on Him was laid
Here in the death of Christ I live"

Kiitos Jeesus, että tulit maan päälle täyttämään tehtäväsi. Meidän syntiemme tähden kuolit ristillä ja otit kaiken tuon saastan, sairauden ja pahuuden harteillesi. Mikä kuorma se on ollutkaan kantaa!
Kiitos ennen kaikkea siitä, että kuolemasi kautta minulla on mahdollisuus kerran elää luonasi ikuista elämää.

"In Christ alone my hope is found
He is my light, my strength, my song
This Cornerstone, this solid ground
Firm through the fiercest drought and storm

What heights of love, what depths of peace
When fears are stilled, when strivings cease
My Comforter, my All in All
Here in the love of Christ I stand"

Kiitos Jeesus rakkaudestasi, elämästäsi maan päällä, teoistasi, ihmeistäsi, kuolemastasi ristillä ja ennen kaikkea siitä, että nousit kolmantena päivänä kuolleista!
Kiitos siitä, että sovitit syntini ja annoit näin mahdollisuuden iankaikkiseen elämään.
Anteeksi, että olen kerta toisensa jälkeen lyönyt käsiisi nuo samat naulat ja laittanut päähäsi orjantappurakruunun.
Auta minua muistamaan aina tuon suuren rakkautesi merkitys elämässäni, sillä ilman sinua en olisi mitään.